Lhasa apson luonne

Rotumääritelmä kuvaa lhasa apsoa iloiseksi, valppaaksi, vakaaksi ja itsetietoiseksi koiraksi, joka on hieman pidättyväinen vieraita kohtaan. On kuitenkin syytä muistaa, ettei pidättyväisyydellä tarkoiteta arkuutta, eikä sillä saa puolustella vihaisuutta. Mikäli arkuutta tai vihaisuutta esiintyy, se pitää karsia jalostuksella pois.

Tasapainoinen aikuinen lhasa apso on kotioloissaan rauhallinen, leikkisä ja iloinen, kotinsa ulkopuolella usein pidättyvä ja harkitseva. Harkitsevuus näkyy juuri muun muassa koiran suhtautumisessa vieraita ihmisiä tai toisia koiria kohtaan. Usein lhasa apso haluaa tutustua uuteen ihmiseen omaan tahtiinsa ja omilla ehdoillaan.

Lhasa apso on voimakastahtoinen eikä se ole äärimmäisen miellyttämisenhaluinen. Sen perimässä elää entisaikojen sisätilojen tarkkakuuloinen vahtikoira. Omaan perheeseensä apso kiintyy voimakkaasti ja voi pyrkiä suojelemaan omiaan mustasukkaisesti. Lasten keskellä elänyt apso tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Se ole mikään heiveröinen pikku koira lastenkaan käsissä, vaan kokoonsa nähden vahva ja ketterä. Se tuskin kuitenkaan on koira, joka antaa lasten tehdä itselleen aivan mitä hyvänsä.

Lhasa apso on niitä koiria, joilla on hyvä muisti. Se muistaa kokemansa vääryyden, on tekijänä sitten ihminen tai toinen koira. Kaikki apsot eivät sopeudu elämään laumassa toisten koirien kanssa. Mustasukkaiset yhteenotot voivat olla helposti syttyviä ja räjähtäviä. Toisaalta näissä yhteenotoissa voi usein olla enemmän rähinää kuin todellista vihaa vastapuolta kohtaan.

Lhasa apsot ovat aina olleet ihmistä lähellä eläviä seurakoiria ja niiden luonne on muuttunut enemmän sosiaalisemmiksi ja tasaisemmaksi. Tämän asian hyväksi on jalostuksessa edelleenkin tehtävä työtä, jotta lhasa apsot pysyisivät myös tulevaisuudessa tasapainoisina, rauhallisina ja rakastettavina pikku koirina, ja useampi ihminen löytäisi apson muiden seurakoirien joukosta omakseen ja rodun suosio voisi kasvaa. Parhaimmillaan apsossa on sellaista alkukantaista arvokkuutta, viisautta ja herkkyyttä, mitä ei monessakaan rodussa enää näe.

Lhasa apson käyttötarkoitus alkuperämaassaan Tiibetissä seurakoirana olemisen lisäksi on ollut toimia palatsin sisällä olevana vahtikoirana. Lhasa apson ääni on pienen koiran ääneksi paremminkin voimakas ja matala kuin räksyttävä, ja niillä on erittäin tarkka kuulo.

Tänä päivänä lhasa apson käyttötarkoitus on olla seurakoira. Siitä saa lenkkikaverin, mutta se ei vaadi päivittäisiä pitkiä ulkoilulenkkejä. Lhasa apso ei ole kaikkein helpoimmin koulutettavia koiria. Sen kanssa voi kuitenkin harrastaa monenlaista, kun vaan ymmärtää koiran omanarvontunnon ja luonteen.